Tekstikokoelma siirtyy kesätauolle.



Suomen helluntaiherätyksen historia


Suomen helluntaiherätyksen historia

Tällä sivulla julkaistaan viikoittain otteita vanhoista hengellisistä kirjoista. Otteet on valinnut Pekka Parantainen.

Suomen helluntaiherätyksen historia
Lauri K. Ahonen
Päivä Osakeyhtiö, 1994


Kahden laulun syntyhistoria:

”Miksi viivyt sä poluill` maailman”
Monet laulut ovat syntyneet Pyhän Hengen herkän kosketuksen  vaikutuksesta. Tällaisena lauluna tunnetaan kuopiolaisen Ruth Jaarlan (Grönfors) vuonna 1923 kirjoittama ”Miksi viivyt sä poluill’ maailman” (HL 258). Se tuli kolmikymmenluvulla  hyvin suosituksi.
Sen laulun synty on sinänsä ihme. Ruth ei ollut vähääkään runollinen, paremmin vain arki-ihminen. Tuskin hän lienee ennen tämän laulun syntymistä, enempää kuin sen  jälkeenkään edes yrittänyt kirjoitella mitään runoon viittaavaa ja kuitenkin hän sai välittää laulun, jota lauletaan nyt monilla kielillä ja kaikissa maanosissa.
Lauluntekijä kuvaa syntyhetkiä näin:
”Perheessäni oli vieraana nuori rautatievirkailija W. Keskustelin hänen kanssaan hengellisistä asioista ja lauloin muutamia lauluja. Sydämestäni kohosi harras rukous, että Herra pelastaisi vieraani.
Silloin, ollessani rukoukseen vaipuneena, syntyi tämä laulu. Näppäillessäni akordeja kitarastani sain sekä sanat että sävelen yhtä aikaa. Lauloin laulun läsnäoleville ilman, että olisin sanoja tai säveliä etukäteen miettinyt.
Tätini kysyi heti: ’Mistä olet tämän laulun saanut?’
Vastasin: ’Sain sen juuri nyt taivaasta Pyhän Hengen kautta.’”

”Avaa sydämesi Herralle”
Myös Niilo  Heimonen on kertonut oman kokemuksensa tällaisen virren viriämisestä:
”En koskaan unohda sitä järkyttävää tapausta, jonka vaikuttamana syntyi laulu ’Avaa sydämesi Herralle’ (HL 227). Oli vuosi 1935. Olin eräässä pikkukaupungissa kokouksia pitämässä. Kansaa kävi runsaasti Sanan kuulossa ja monet jättäytyivät Herralle. Herätyksen Henki liikkui kokouksien yllä.
Eräs nuori neitonen istui melkein joka ilta kokouksessa mukana. Jumalan Henki puhui hänelle voimakkaasti. Mutta kun jälkikokous alkoi, kiiruhti hän aina nopeasti ulos.
Muista erään sunnuntai-illan, jolloin Pyhä Henki erikoisella tavalla vaikutti kokouksessa. Edellä mainittu neitonen istui jälleen paikallaan viimeisellä penkkirivillä. Kyyneleet vuotivat hänen silmistään. Alkoi jälkikokous. Muutamat riensivät esille etsimään Herraa. Ihmeekseni huomasin, että tämä neitonen oli jäänyt paikalleen jälkikokoukseen. Kiiruhdin nopeasti hänen luokseen, sillä tunsin voimakkaan kehotuksen puhua hänen sielunsa asioista.
Kysyin: ’Tahtoisitteko antaa elämänne Jumalalle?’
Hän purskahti voimakkaasti itkemään. Kyynelien seasta purkautuivat sanat: ’Kyllä minä tahdon.’
Pyysin häntä esille rukoilemaan.
Hän itki yhä enemmän ja sanoi: ’Tänä iltana en voi, mutta ensi sunnuntaina tulen jälleen ja silloin teen ratkaisun.’
Vakavasti varoitin häntä ja sanoin: ’Voi käydä niin, ettei tämän illan jälkeen ole Teillä enää tilaisuutta pelastua.’
Itkien hän nousee ylös, avaa oven ja häviää illan hämärään…
Seuraavana päivänä minulle tultiin kertomaan järkyttävä uutinen. Tämä nuori neitonen oli mentyään kokouksesta kotiinsa ryhtynyt kastelemaan kukkasia. Kaktuksen piikki oli sattunut sormeen. Tuli verenmyrkytys. Seuraavana aamuna nuori ihminen makasi kylmänä paareilla…
Olin hyvin järkyttynyt. Menin asuntooni ja polvistuin Herran eteen rukoillen sitä armoa, ettei kukaan jättäisi pelastustaan tuonnemmaksi. En ajatellut mitään runoa kirjoittaa sinä päivänä. Mutta Pyhän Hengen vaikuttamana tartuin kynään ja kirjoitin paperille sanat:
’Muista, nuoruuteen ei turvata voine kenkään täällä alhaalla. Kuolonkellot voivat kumahtaa vaikka nuoruusvuosina.’
Jätin paperilapun pöydälle ja menin muita askareita toimittamaan. Mutta Pyhä Henki alkoi jatkuvasti puhua tuosta samasta asiasta. Hengen vaikutuksesta tartuin uudelleen kynään ja melkein ajattelematta tulivat paperille sanat:
’Tuonnemmaksi miksi jättäisit pelastuksen kalliin siirtäisit. Ethän tiedä, vaikka viimeinen päivä tää ois’ Sinulle. Älä sano sitten vanhana, taikka sitten sairasvuoteella, elämäni annan Herralle, riennän ristin juurelle.’
En käyttänyt laulun kirjoittamisessa järkeäni vaan Pyhä Henki kuljetti kynääni. Ja noin 10-15 min. sisällä olivat laulun sanat paperilla…”
Heimosen tekemästä laulusta on tullut kuolematon. Tuhannet ja tuhannet kerrat se on kajahtanut helluntaiseurakuntien rukoushuoneissa muistuttaen kokousyleisöä elämän arvaamattomuudesta.