Tekstikokoelma siirtyy kesätauolle.



Minä uskon Pyhään Henkeen


Minä uskon Pyhään Henkeen

Tällä sivulla julkaistaan viikoittain otteita vanhoista hengellisistä kirjoista. Otteet on valinnut Pekka Parantainen.


Minä uskon Pyhään Henkeen
Fredrik Wislöff, (1908-2004), norjalainen teologian professori
Suomen lähetysseura, 1946

Pyhän Hengen lakkaamaton pakko


…Jumalan asuminen ihmissydämessä tekee yleensä koko kristityn-elämän mahdolliseksi. Sillä siten me pääsemme osallisiksi jumalallisesta luonnosta. Kristityn-elämän eläminen ei ole minkään uuden omaksumista, johon nyt käännyn ja johon saan opetusta, jonkinlaista henkistä dressyyriä (luonnonvaraisten eläinten kesytystä).
Kristityn-elämä kasvaa esiin uudesta luonnosta, joka luotiin sydämeeni, kun Kristus uudestisyntymisessä asettui minuun asumaan. Syntymä saa aikaan elämää ja uuden luonnon. Ei niin, että vanha luontomme olisi äkkiä kuollut ja kadonnut, mutta se on saanut kuoliniskun, ja sen kuolema on varma. Mutta niin kauan kuin se elää, se taistelee lakkaamatta uutta luontoa vastaan, kunnes sen kuolema tulee sinä päivänä, jolloin sielu eroaa ruumiista…
Jumalan asuessa ihmisessä tapahtuu hänen salatussa sisimmässään Jumalan työ päivästä päivään…
Kun Jumalan Henki asuu sydämessä, vakuuttaa hän sielua sen lapsenoikeudesta Jumalan luona. Sillä myös Jumalan Sana asuu sydämessä, siellä Henki tarttuu miekkaansa ja tekee tehtävänsä ja saattaa sielun varmaksi ja iloiseksi.
Jumalan Henki ajaa sielun rukoukseen. Ihmisen ei tule kutsua luokseen  rukouksen Henkeä – Henki itse kutsuu sielun rukoukseen.
Pyhästä Hengestä on sielu saanut elinaikaisen opastajan, vaikeitten valintojen ratkaisijan, varman peräsimen, joka vie turvallisesti satamaan. Ja Hengen käyttämä peräsin on Jumalan Sana.
Hengen kautta on sielu tullut yhdeksi Kristuksen kanssa…
Ja tämä Jumalan Henki, joka on kerran tullut sydämeen, raivaa itselleen yhä laajempaa tilaa, ja juuri siksi, että hän asuu ihmisessä, hapattaa hän koko elämän ja painaa leimansa jokaiseen tekoon, jokaiseen sanaa, jokaiseen ajatukseen ja ihmisen koko olemukseen.
Niin kuin Henki on pyhä, tulee ihmiselämänkin olla pyhä.
Ja joka pikkuasialta, joka raivataan tieltä, koska se vie tilaa sydämessä ja pidättää Henkeä ulkopuolella, tunkee Jumalan Henki yhä syvemmä valloittaakseen sydämen kokonaan ja täyttääkseen sen perinpohjin…
Pyhästä Hengestä tulee ihmissydämeen salattu voima, lakkaamaton pakko.
”Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” (Room. 8:14)…
Kristittyä kuljettaa Jumalan Henki. Hänen ei tarvitse ottaa lukuun ketään, ei itseään eikä muita. Hänen täytyy tehdä oikein. Jos Jumala kutsuu, hän menee.  Ei mikään sulku pysähdytä häntä…
Niin, sama Henki kuljettaa kristittyä kaikessa hänen työssään, oli se mitä laatua tahansa. – Jumalan Henki tekee arkivelvollisuudet osaseksi elämän jumalanpalvelusta. Tämä Hengen voima se ylläpitää koko kristityn-elämää. Se varoittaa synnistä, se aja langenneen Kristuksen luokse, se kehottaa rukoukseen, se viittaa Sanaan ja avaa lukiessa Sanan oven, se näyttää odottavat tehtävät, se kantaa vastoinkäymisten lävitse, se antaa viimein voiton ja herättää kuolleen ruumiin ylösnousemukseen.
Jokaisen tosi kristityn tulee voida yhtyä tähän Jeesuksen sanaan:
”Niin kauan kuin on päivä, tulee minun tehdä hänen tekojansa.” (Joh. 9:4)
Kristityn täytyy pyyhkiä pois kaikki valinnaiset ”tulisi” sanat ja antautua alttiisti jumalalliseen ”täytymykseen”.