Tekstikokoelma siirtyy kesätauolle.



Totisesta kristillisyydestä


Totisesta kristillisyydestä

Totisesta kristillisyydestä
Juhana Arndt (1555-1621),
luterilainen pappi, kirjailija, pietismin edelläkävijä
Alkuteos 1605
Kustannusosakeyhtiö Otava, 1927

Totisesta kristillisyydestä


Kristuksen kärsiminen saarnaa parannusta

Autuas se ihminen, joka on sydämessään tuntenut pyhää vetämistä, toisin sanoin Jumalan vaikuttamaa murhetta synnin tähden, joka saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu (2 Kor. 7:10).
Tätä murhetta vaikuttaa Pyhä Henki lain kautta sekä kehottamalla vakavasti tutkimaan Kristuksen pyhää kärsimistä. Kristuksen kärsiminen on näet samalla sekä parannussaarna, Jumalan ankaran vihan kuvastin, että myös armonsanoma.
Ajatelkaamme, mistä syystä rakas Herramme kärsi niin katkeran kuoleman; sehän tapahtui meidän syntiemme tähden. Muistakaamme myös Jumalan rakkautta, kun hän on lahjoittanut meille Poikansa (Room. 5:8). Silloin näemme Jumalan sekä vanhurskauden että laupeuden.
Kuinka saattaisikaan siis Kristukseen uskova rakastaa samoja syntejä ja olla niistä luopumatta, jotka Kristuksen on täytynyt verisellä kuolemallaan ja hengellään maksaa?
Katsokaa, kuinka hänen on täytynyt sovittaa syvällä nöyryydellään ja pilkattavaksi alentumisellaan meidän ylpeytemme ja kunnianhimomme! Ja sinäkö vielä rakastaisit ylpeyttä etkä malttaisi luopua maailman kunniasta?
Kristuksen täytyi sovittaa köyhyydellään sinun ahneutesi. Ja sinäkö et mielestäsi saa koskaan kylliksi etkä tarpeeksi rikkautta?
Suuressa tuskassaan ja kuoleman kivuissa Kristus sovitti lihasi himot! (Matt. 26:38). Ja sinunko ilonasi ovat vielä samat kuolevaisen lihasi himot?
Kuinka voikaan tuottaa sinulle tyydytystä se, mikä Herrallesi Kristukselle tuotti mitä suurimpia tuskia? Kuinka saattaa olla ilonasi se, mikä tuotti Herrallesi Kristukselle murhetta kuolemaan asti?
Katso, kuinka syvällä sävyisyydellä ja kärsivällisyydellä Herrasi on sovittanut sinun vihasi, kiukkusi, vihamielisyytesi, katkeruutesi, kostonhimosi, leppymättömyytesi, ja sinä kuitenkin niin helposti vihastut, ja sinusta kosto tuntuu niin suloiselta, jopa elämääkin suloisemmalta!
Kuinka voikaan sinusta olla suloista juuri se, minkä vuoksi Herran on täytynyt tyhjentää kuoleman katkera malja?...
Eikö olekin hullunkurinen, takaperoinen asia tahtoa syntiänsä anteeksi, niistä kuitenkaan malttamatta luopua? Eihän voi turvautua Kristuksen kärsimyksiin, luopumatta synneistä, joiden tähden Kristuksen täytyi kuolla…
Mitenkä kukaan voi katua syntejään, joista ei aio luopua? Ja kuinka saattaisi luopua synneistä, joita ei ole koskaan katunut? Sen tähden opettavat Kristus, hänen profeettansa ja apostolinsa, että sinun tulee kuolla synnille ja maailmalle, toisin sanoin, ylpeydestäsi, ahneudestasi, hekumallisuudestasi, vihastasi ja kiukustasi sekä kääntyä Herran puoleen, armoa rukoillen. Silloin sinulla on syntien anteeksiantamus, silloin tulee lääkäri parantamaan särkyneet sydämet ja sitomaan heidän haavansa (Ps. 147:3).
Muuten ei Kristus sinua mitään hyödytä, eikä auta sinua uskostasi kerskuminen. Oikea usko uudistaa ihmisen, kuolettaa synnin ihmisestä, tekee ihmisen Kristuksessa eläväksi, että hän elää uskon kautta Kristuksessa, hänen rakkaudessaan, nöyryydessään, sävyisyydessään ja kärsivällisyydessään. Siten Kristus on elämän tie; siten olet hänessä uusi luomus (2 Kor. 5:17).
Mutta jos tahdot pysyä synneissäsi etkä halua niistä kuolla pois, vaan mielistyt kaikkiin vanhan aatamin tekoihin, kuinka silloin voisit olla uusi luomus? Kuinka voisitkaan olla Kristuksen oma, jos et tahdo ristiinnaulita lihaasi haluineen ja himoineen? (Gal. 5:24).