Tekstikokoelma siirtyy kesätauolle.



Henki ja elämä


Henki ja elämä

Henki ja elämä
O. Hallesby
Werner Söderström Osakeyhtiö, 1939


Kuinka paljon katumusta?


Aikojen kuluessa on pohdittu kysymystä, kuinka paljon katumusta ja pelkoa syntisen täytyy tuntea, jotta kääntyminen olisi todellinen.
Usein on vastaus tähän kysymykseen niin väärä, että on pelättävissä, että herätys ja kääntyminen käsitetään kokonaan väärin.
Näyttää siltä, kuin mieliin olisi hiipinyt ajatus, että katumus ja synnin suru saattaisivat ihmisen ansaitsemaan Jumalan armoa…
Ei, katumus ja synnin suru eivät muuta Jumalan suhdetta ihmiseen. Niiden pitää sitä vastoin muuttaa syntisen suhde Jumalaan. Niiden on autettava syntistä tuntemaan itsensä niin onnettomaksi synnissä, että hän ei jaksa jatkaa vanhaa elämäänsä, vaan kääntyy Jumalan puoleen rukoillen pelastusta. Samalla niiden tulee osoittaa hänelle, ettei hän itse kykene muuttamaan suhdettaan Jumalaan.
…Heränneen myös pitää saada nähdä, ettei herätys muuta hänen vanhaa syntistä olemustaan. Sen tarkoituksena on vain osoittaa hänelle, miltä syntinen näyttää Jumalan silmissä. Herännyt ei Jumalan armojärjestyksen mukaan ole mitään muuta kuin uudestisyntymätön ja kadotettu ihminen, joka nyt tietää tämän tilansa.
Herännyt luulee kuitenkin, että Jumala ei voi ottaa häntä vastaan, ennen kuin hän sydämestään on kääntynyt pois synnistä, vilpittömästi sitä katuu ja vihaa.
Silloin on sanan julistuksessa osoitettava etsivälle sielulle, ettei Kristus tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä, Matt. 9:13, ja että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, Room. 4:5.
Mutta voiko Jumala pelastaa ihmistä, jonka tahto on ristiriitainen? Eikö hän juuri tarkkaa niitä, jotka ovat ”ehyellä sydämellä antautuneet hänelle”, 2. Aikak. 16:9.
Jollei Jumala pelastaisi ihmisiä, joiden sydän on hajanainen, ei yksikään ihminen pelastuisi.
Mutta hän ei tosin voi pelastaa heitä, ennen kuin he ovat vakuuttuneet siitä, että heidän tahtonsa on sellainen ja siksi eivät tiedä muuta neuvoa kuin sanoa sen Jumalalle, pyytää häneltä anteeksi ja sitten saada häneltä eheä tahto, sydän, joka rakastaa Jumalaa ja vihaa syntiä.
Jumala ei odota, että me saisimme syntymään jotakin itsessämme, ei synnin surua, ei vihaa syntiin eikä halua Jumalan puoleen. Hän toivoo vain, että herännyt myöntäisi totuuden, 1. Tim. 2:4, sen totuuden, jota en minä itse ole keksinyt, vaan jonka Henki on herätyksessä minulle osoittanut.
Mutta onko ihminen pelastettavissa niin kauan kuin hän on kova ja kylmä eikä tunne mitään synnin surua?
On, muutoin ei yksikään ihminen pelastuisi. Suru siitä, että olen murehduttanut Jumalaa, on pelastuksen hedelmä. Vasta saatuani uuden rakkauden Jumalaan alan tuntea rakkauden surua siitä, että olen rikkonut häntä vastaan, jota rakastan.
Mutta ei yksikään ihminen voi pelastua ilman synnintuntoa (näin moni väittää).
Mutta synnintunto ei ole tarpeellinen siitä syystä, että se tekisi Jumalan lempeämmäksi, niin että hän leppyisi minulle ja antaisi syntini anteeksi.
Ei, ei minun katumukseni voi sovittaa. Enhän voi edes tuntea todellista surua siitä, että olen rikkonut Jumalaa vastaan, ennen kuin olen sovitettu Jumalan kanssa. Minun synninsuruni on aivan itsekäs mielentila, suren synnin minulle itselleni tuottamia seurauksia. Sitä paitsi kärsin suruani vain vastahakoisesti lain tuomion ja kirouksen alaisena.
Ei, ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kärsiminen sovittaa, tekee Jumalalle mahdolliseksi antaa anteeksi minun syntini…
Minun katumukseni ei siis tule muuttaa Jumalan mieltä. Sen tulee muuttaa minun mieleni. Jumala on Kristuksessa leppynyt ja tahtoo ottaa minut vastaan, niin pian kuin tahdon käyttää hänen pelastustansa hyväksi.
Jumalan kutsun päämääränä on ensi hetkestä asti ihmisen ratkaisu. Henki vakuuttaa, jotta me seuraisimme hänen vakuutustaan. Hän on sanonut minulle totuuden omasta itsestäni ja Kristuksesta. Omassatunnossani tunnen totuuden. Mutta tahdonko myös totuutta? Tahdonko taipua totuuden edessä?
Herätyksen kehitys riippuu sen tähden ensi hetkestä asti ihmisen tahdosta…
Monet odottavat, että heille tapahtuisi jotain ihmeellistä. Niin kauan kuin he eivät ole sellaista kokeneet, he arvelevat, ettei kannata alkaa.
Usein sanan julistus on syypää tähän väärinkäsitykseen. Monet kertovat omasta herätyksestään ja kääntymyksestään siten, että kuulijat luulevat, että heidät suorastaan pakotettiin kääntymään. Tällaisen julistuksen tarkoitus on tosin hyvä. Tahdotaan ylistää Jumalan armoa huomauttamalla, että itse on vastustanut sitä. Mutta tästä voi olla seurauksena, että etsivä sielu johdetaan harhaan.
Huomauttakaamme aina selvästi: Jeesus ei pakota ketään, mutta antaa varmuuden kaikille. Hän ei tahdo seuraajikseen muita kuin ne, jotka omaksuvat varmuuden ja vapaaehtoisesti noudattavat vakaumustaan. Hänellä, joka on syntynyt sitä varten, että todistaisi totuuden puolesta, hänellä ei ole muita keinoja saadakseen sinua pois synnistä kuin antaa varmuus omalletunnollesi ja siten vedota tahtoosi rakkaudessaan hellästi kutsuen: seuraa minua.