Tekstikokoelma siirtyy kesätauolle.



Ylös Jerusalemiin


Ylös Jerusalemiin

Matkahavaintoja Raamatun mailta II
Arthur Hjelt, (1868-1931)
Suomalainen teologi, professori ja kirjailija
Kustannusosakeyhtiö Otava 1915




Mikä on Pyhän haudan oikea paikka?

Moni on käytyään P. Haudan kirkossa epäillen kysynyt, onko ollenkaan mahdollista, että Golgata ja Jeesuksen hauta olisivat olleet tässä paikassa kaupungin (Jerusalemin) keskellä?...
Vanha traditsioni, joka oli P. Haudan kirkon paikalle määräävä, on itsessäänkin luottamusta herättävä. Eusebius, ”kirkkohistorian isä”, kertoo kirjoittamassaan keisari Konstantinuksen elämäkerrassa (Vita Constantgini III: 25-40) ensimäisen kristillisen pyhäkön rakentamisesta Jeesuksen haudan paikalle. Kesareasta kotoisin oleva Eusebius oli epäilemättä omin silmin nähnyt paikan sellaisena, kuin se oli ennen kuin sitä keisarin käskystä ruvettiin v. 326 raivaamaan rakennettavaa muistotemppeliä varten.
”Jumalattomat henkilöt” olivat peittäneet haudan näkymättömiin kivilattian alle ja rakentaneet sen päälle Venukselle omistetun pyhäkön ”salatakseen totuuden”. Keisari käski hajoittaa maahan pakanallisen pyhäkön ja puhdistaa paikan kaikesta siitä sorasta ja saastasta, jonka alle hauta oli peittynyt. Kun näin oli tapahtunut ja päivän valoon tuli luola, jossa Jeesuksen ruumis oli levännyt, lausui keisari Jerusalemin piispa Macariukselle julki ihastuksensa tästä löydöstä, jossa hän näki suuren Jumalan ihmeen.
Eusebiuksen kertomus edellyttää kauttaaltaan, että paikka oli Jerusalemissa yleisesti tunnettu Golgatana ja Jeesuksen haudan paikkana. Keisarin ylistämä ihme ei ollut siinä, että muistotiedosta unohtunut paikka uudestaan löytyi, vaan siinä, että maahan kätketty hauta jälleen saatettiin päivänvaloon tosiasiallisena ”todistuksena Jeesuksen ylösnousemuksesta”. Itse paikan löytämiseksi ei tarvittu minkäänlaisia tutkimuksia tai tiedusteluja eikä – ihmettäkään; se oli kaikille tunnettu. Eikä siinä ole mitään oudoksuttavaa, että paikka oli voinut säilyä Jerusalemin kristittyjen muistotiedossa. Sillä vaikka eivät ensimmäiset kristityt pyhiä paikkoja palvoneetkaan, on toki luonnollista, etteivät unohtaneet, missä heidän Herransa oli kärsinyt ja kuollut. Myöskin evankeliumeissa olevat lyhyet tiedonannot ja viittaukset edellyttävät yleistä paikan tuntemista.
Sanottu riittänee osoittamaan, ettei meillä ole aihetta epäillä Eusebiuksen olleen väärässä edellyttäessään, että Konstantinuksen komea ”todistuskirkko” (martyrion, confessio) kohosi paikalla, missä Vapahtajan ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus todella oli tapahtunut.
Entä Gordonin Golgata?
Monet evankeliset kristityt, jotka eivät viihdy P. Haudan kirkon puolihämärässä ja sen raskaassa, suitsutussavun kyllästämässä ilmassa eivätkä ota uskoakseen, että siellä keskellä kaupungin hyörinää ja pyörinää olisi ollut Jeesuksen leposija, luulevat löytäneensä tämän toisesta paikasta, joka paremmin vastaa heidän mielikuvaansa. Kun kuuluisa englantilainen kenraali Gordon, oleskellessaan 1883 Jerusalemissa, eräänä aamuna oli kävelyllä Damaskuksenportin edustalla, pisti hänen silmiinsä kumpu, joka kohoaa ”Jeremiaksen luolan” yläpuolella. Hän säpsähti: olihan tuo kumpu aivan pääkallon muotoinen; sen seinämässä olevat mustat luolan aukot muistuttivat suuria silmäkuoppia. Hänet valtasi ajatus, että tuo kumpu mahtoi olla Golgata, ”pääkallon paikka”…
Kun sittemmin löydettiin kukkulan läntiseltä rinteeltä kalliohauta, jota voitiin selittää Jeesuksen haudaksi, muodostui Englannissa yhdistys, joka lunasti itselleen kummun ympäristöineen. Haudan ympärille on istutettu sievä puutarha, niin että viehättävämpää paikkaa Jerusalemin karussa ympäristössä ei voi toivoa…
Kävin eräänä iltana tervehtimässä haudan ja puutarhan hoitajana toimivaa ruotsalaista pastoria. Oli liikuttavaa nähdä sitä hartautta, millä hän näytti pientä valtakuntaansa…Herttainen isäntäni oli täysin vakuutettu sen oikeaperäisyydestä…mutta hänen todistelunsa ei kestä tieteellistä arvostelua.
Yhtäkaikki me kernaasti annamme hänen iloita puutarhastaan ja jakaa iloaan muillekin, jotka se houkuttelee puoleensa. Se on suloinen paikka, jossa on niin helppo kuvitella itselleen pääsiäisaamun tapahtumia, esim. kohtausta Maria Magdaleenan ja ylösnousseen Mestarin välillä (Joh. 20:11-18).
Ajattelen, että paikka mahtanee todella paljon muistuttaa sitä Jerusalemin ulkopuolella olevaa puutarhaa, jossa oli se uusi hauta, johon ystävät kätkivät ristiinnaulitun Mestarin ruumiin. Oikea Golgata puutarhoineen on peittynyt näkymättömiin monta kertaa hävitetyn ja uudestaan rakennetun P. Haudan kirkon alle. Gordonin puutarhassa on tarjona siitä uusi toisinto. Sellaisena se kyllä ansaitsee katselemista. Iltahetki, jonka siellä vietin puutarhan lemuavien kukkasien keskellä kaukana kaupungin hälinästä, oli unohtumattoman ihana ja tunnelmasta rikas. Mieleen hiipi sitä vienoa rauhaa ja sopusointua, jota ei P. Haudan kirkosta löydy.